Filippiinien ja Suomen sairaanhoito eroaa toisistaan erittäin paljon. Tähän vaikuttaa etenkin resurssien määrä, mutta myös maiden väliset kulttuurierot. Resurssien vähäisyyden takia monessa asiassa ollaan Filippiineillä hyvin vanhanaikaisia. Tietokoneita ei juurikaan ole ja kirjaaminen tapahtuu aina käsin potilaskansioihin. Muutenkin teknologiaa näkee sairaalalla todella vähän. Verenpaineen mittaus tapahtuu manuaalisesti ja paino mitataan vanhanaikaisella vaa'alla. Hengityskoneita ei ole muualla kuin teho-osastoilla samoin kuin lääkkeenantoon tarkoitettuja infuusiopumppuja.
Potilasturvallisuus kärsii muun muassa hoitohenkilökunnan vähäisyyden vuoksi. Potilaita on osastoilla aina moninkertainen määrä hoitajiin verrattuna, eivätkä he näin ollen saa välttämättä tarvitsemaansa kokonaisvaltaista hoitoa. Potilaat joutuvat odottamaan usein toimenpiteitä ja leikkauksia pahimmillaan useita päiviä, vaikka kyseessä olisi akuutti tarve. Pahimmillaan tämä näkyy ensiavussa, kun potilas on saanut aivoinfarktin ja hän odottaa koko päivän pääsyä leikkaussaliin. Moni hoitotoimenpide ei tapahdu Filippiineillä kovin aseptisesti. Suojahanskojen käyttö on vähäistä tai samoja hanskoja pidetään kaikkien potilaiden kohdalla. Myöskään käsidesiä ei juurikaan käytetä. Jos kanylointi ei onnistu yhdellä kerralla, samaa kanyylia saatetaan käyttää useaan kertaan niin kauan, että se onnistuu. Steriileissä tiloissa ei usein noudateta niille asetettuja vaatimuksia. Esimerkiksi vain osa noudattaa steriilin pukeutumisen sääntöjä, joka toisaalta pilaa steriilin tilan tarkoituksen.
Kulttuurieron huomaa monesti hoitajien käyttäytymisestä ja suhtautumisesta eri asioihin. Esimerkiksi kun vanhemmat surivat menehtynyttä lastansa, niin hoitaja meni heidän luokseen ''heittämään vitsiä'' kun tapahtuneesta oli kulunut vain kymmenisen minuuttia. Vaikka monen mielestä tämä voi tuntua ajattelemattomuudelta tai epäsoveliaalta, niin täällä positiivisuus on niin suuri osa paikallista kulttuuria. Monet ikävät asiat kohdataan positiivisuuden kautta ja surullisissakin tilanteissa on tyypillistä hymyillä tai jopa nauraa. Osittain potilaiden suuresta määrästä johtuen, yksityisyyden suojaa ei ole mahdollista järjestää. Eri hoitotoimenpiteet tai potilastietojen kertominen tapahtuu monesti muiden potilaiden edessä. Nämä tilanteet ovat monesti tuntuneet erittäin kyseenalaisilta, kun olemme tottuneet Suomen toimintatapoihin.
Postauksien tarkoituksena ei ole arvostella Filippiinien tapoja tai kulttuuria, vaan tuoda huomaamiamme eroja esille. On ymmärrettävä, että lähes kaikki asiat johtuvat vähäisistä resursseista ja kun eletään kehitysmaassa, niin asiat ei mene välttämättä niin kuin toivoisi. Olemme kuitenkin kokeneet sairaanhoidon erojen näkemisen erittäin kasvattavana ja monikulttuurisuuden yhä lisääntyessä pystymme suhtautumaan asioihin avarakatseisemmin.
コメント